Pyykkipäiväkirja: Pyykkivuorikiipeilijä

Eräänä alkusyksyn päivänä palailin työkeikalta kotiin. Eteisessä minua olivat vastassa kasa sukkia, koiran pyyhe, kuraiset ulkoiluvaatteet ja naulakosta isoon kassiin pesua ja varastointia varten nakatut kesätakit. Huhhuh! Edeltävät viikot olivat olleet varsin toimintarikasta aikaa ja koko ajan taustalla takana kasvanut pyykkivuori oli ehtinyt kasvaa ennätyksellisiin korkeuksiin. Hiki nousi pintaan ajatellessani pyykkivuorelle kiipeilyä kotioloissa, vaihe vaiheelta, koneellinen kerrallaan ja kaiken tuon vuorellisen kuivattamista kerrostalo-olosuhteissa syyssateiden aikaan. Seuraavana vastaan kävellyt teini moikkasi ja huuteli olkansa yli iloisesti: ”Ooks vähän kiree?”. Sisälläni tuntui kuohuvan purkautumista vailla oleva tulivuori, mutta aikuinen minussa valitsin ottaa tilanteen hallintaansa. Nyt tarvittiin pyykkivuorikiipeilyn taitoja! Vuorikiipeilijän on ensisijaisesti varmistettava oma ja toisten turvallisuus, tässä tapauksessa psyykkinen sellainen. Riittävä hapenottokyky on olennainen. Vuoren valloittamisessa onnistumisen edellytys on yksityiskohtainen suunnitelma ja oikea varustelu – siispä toimeen!

Ensimmäisenä päätin valita pyykkäysvaihtoehtojen joukosta nopeimman ja keveimmän mahdollisen ratkaisun. Kotioloissa vuoren valloitus ottaisi tunteja ja taas tunteja sekä lukuisia käyntejä kuivaushuoneella. Kaksnelosella saisin ladattua koko vuoren kerralla koneisiin, käytyä kaupassa koneiden pyöriessä ja niiden siirryttyä kuivausrumpuihin voisi vaikkapa ihan istua ja huilailla. Reilussa tunnissa olisi siis koko vuori kadotettu ja valmiina kaappeihin laitettavaksi. Valinta oli lopulta helppo: itsepalvelupesula ja sen myötä loppuilta vapaata.

Päätin helpottaa toimintaa pesulalla panostamalla perusteellisiin esivalmisteluihin. Pyykkivuoren äärellä tulee helposti oikaisseeksi tämän esivalmisteluvaiheen yli ja siitä saa maksaa sitten jälkikäteen. Nyt kaikki ajan ja vaivan säästäminen oli tarpeen, joten valitsin panostaa pyykkimme esikäsittelyyn muutoinkin kuin tahranpoiston osalta. Sitä mukaa kun lajittelin pyykkejä värien ja pesulämpötilojen mukaan omiin kasseihinsa, hoidin samalla tahranpoistot, taskujen tarkistamisen, nappien ja vetoketjujen sulkemisen, vyönauhojen solmimisen tai poistamisen sekä farkkujen nurinpäin kääntelyn. Nyt saisin kunkin pesukoneen täytettyä suoraan yhden kassin sisällöllä.

Tiedättekö ne salakavalat öljytahrat, joita pesun jälkeen löytyy puhtaaksi kuvittelemistasi vaatteista ja pöytätekstiileistä? Jotkut kehuvat poistavansa öljytahroja lakkabensiinillä. Epäröin noin tiukkojen aineiden käyttöä ja valitsin siirtyä hellävaraisempiin keinoihin. Sappisaippua on luottotuotteemme ja sen tiesin useimmiten toimineen öljytahroihinkin. Nyt sitä vain en ollutkaan käsillä, eikä liioin nestemäistä pyykinpesuainetta. Turvauduin niiden sijasta tunnetusti tehokkaaseen rasvan poistajaan eli käsitiskiaineeseen. Muistin hiljattain lukeneeni parhaaksi Pirkka-niksiksi valitun keinon rasvatahrojen poistoon. Idea oli sekoittaa käsitiskiaineeseen leivinjauhetta ja sehän piti nyt tietenkin testata ihan käytännössä. Hieroin sekoittamaani massaa hetkeksi tahralle, annoin vaikuttaa muutaman minuutin, lisäsin hivenen vettä ja hieroin kangasta tahra-alueelta ja lopuksi huuhdoin tahrakohdan runsaalla juoksevalla vedellä. Näytti toimivan! Muutakin öljyä pyykistä löytyi. Olin öljynnyt polkupyörän ketjut ja siinä samalla sitten housunikin. Öljy mikä öljy eli käsitiskiaineseosta siis housuillekin, päälle hierontaa ja kunnollinen huuhtelu.

Huuhdellut housut nakkasin pyykkikassiin saamaan sitten vielä peruspesut. Tuntui taika-aine toimivan vaativammassakin tahranpoistossa! Käsitiskiainetta käytettäessä on vain erittäin tärkeää muistaa perusteellinen huuhtelu, sillä sen runsas vaahtoaminen ei tee hyvää pesukoneille. Oikein käytettynä aine on kuitenkin oiva tahranpoistaja ja hätäapu rasvaläikkien poistamiseen tuoreeltaan vaikkapa juhlissa.

Eräästä puserosta olikin näköjään vielä jäänyt huomaamatta pieniä veritahroja. Isommat oli tuoreeltaan huuhdottu kylmällä vedellä. Nuo kuivaneet pikkutahrat olisin normaalisti käsitellyt sappisaippualla, mutta sen puuttuessa kostutin ne kylmällä vedellä ja laitoin niiden päälle sitten loput käsitiskiaineen ja leivinjauheen sekoituksesta. Annoin massan vaikuttaa hetken tahrojen päällä ja hankailin niitä sitten hetken välillä vettä lisäten ja lopuksi kunnolla huuhdellen. Mahtavaa, niksi toimi veritahroihinkin!

Pyykit olikin sitten esikäsitelty ja oli aika huudella teinit kantamaan lastia autoon. Ilmeisesti aiemmin kotiin saapuessani kireäksi havaittu olemukseni oli tehnyt vaikutuksen ja jälkikasvu tarjoutui jopa tulemaan mukaan kaksnelosen keikalle. Porukalla touhuten saimmekin kassimme yhdellä kertaa sekä autoon että autosta pesulalle ja nopeasti myös koneisiin. Koneiden aloitettua työnsä lähetin teinit ruokakauppaan.

”Mitäs ite meinaat? ”
”Pidän yllä maailmanrauhaa. Uskokaa vaan, tästä hyödytte tekin.”

Koneiden hyristessä ja teinien hoidellessa kauppa-asioita istuin huokaisten tuolille, suljin silmäni ja tunsin itseni kerrassaan mainiosti onnistuneeksi vuorikiipeilijäksi. Voisin ansaitusti hetken nauttia omasta rauhasta ensin pesujen ajan ja sitten vielä kuivausrumpujen kuivatessa pyykkejä viikkausvalmiiksi. Aika hyvin suunniteltu vuoren valloitus, ajattelin ja rentouduin pesulan tuoliin koneiden hyristessä ja tehdessä työtä puolestani.

Kirjoittajasta

Pyykkipäiväkirjan kirjoittaja on kahden teinin äiti, jonka elämää värittävät höpsöt koirat, sisarusten lapset sekä moninainen ystävien ja sukulaisten joukko.
Arkeen kuuluu oman yrityksen töitä, liikuntaharrastuksia, mökkielämää ja lisäksi ainainen pyrkimys saada pidettyä koti siistinä ja pyykkivuori hallinnassa.

Uusimmat artikkelit

Jaa artikkeli

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
If you use the [wpsl_map] shortcode outside a store page, then you need to set the ID or category attribute.