Pyykkipäiväkirja: Mummoratsia päättäjäisviikolla

Viime keväänä näihin samoihin aikoihin toi mummo sukankutimineen uuteen kaupunkiasuntoomme kotoisan tunnelman. Hänen läsnäolonsa sai mieleeni nousemaan lapsuuden kesät mustikkapiirakoineen ja metsämansikkaheinineen. Vaarin veistämä kiikkutuoli narahteli tutusti mummon keinahdellessa verkkaisesti. Sukkapuikot kilahtelivat ja mieleni rauhoittui tuohon äänimaailmaan kuin hypnoosiin. Kahvi oli valmiina ja ojensin mummolle kupillisen, jonka hän otti vastaan hymyillen, kädet jo hieman vavahdellen.

Syvennyin vielä hetkeksi töihini katseen vaellellessa silloin tällöin mummoon kuin latausta hakien. Ihanaa, että hän on täällä ja auttaisi tulevien päättäjäisjuhlien leipomisurakassa! Mummon jauhopeukaloa voittanutta ei todellakaan ole! Vesi herahti välittömästi kielelle hänen valmistamiaan karjalanpiirakoita ajatellessani.

Huomasin mummon katselevan tarkkaavaisesti verhojani. ”Kääk, tosiaan, ripustin ne pesemättöminä, puistelemattomina suoraan entisestä asunnostani”, ajattelin ja koetin olla huomaamatta mummon katsetta. Itsekritiikki nosti päätään ja tuntui kuin olisin pettänyt minulle aina neuvojaan jakaneen mummoni. ”Juhlatkin tulossa ja verhot tuon näköisinä”, kuiskaili sisälläni jokin ankara ääni. Mummon toivoteltua tuttuun tapaan iltauutisten jälkeen hyvät yöt ja kuorsatessa kohta autuaasti irrottelin verhot hiljaa nipsukoistaan, ajoin pesulalle, hoidin laiminlyödyn pesun, kuivasin verhot rummussa, kotona silitin ja ripustin ne takaisin. Huh, mummon lempityttö hoiti homman ja saisi nyt nukkua yönsä rauhassa.

Aamulla herätessäni mummo oli jo puikkojaan kilkuttelemassa. Aamumme olivat aina hiljaisia, kumpikaan ei puhu mitään, kunnes kahvit on juotu ja niiden vaikutus kehossa tuntuisi. Kahvia hörppäillessäni huomasin mummon tarkastelevan mattoani. ”Outs, siinä on Liisan läikäyttämä teetahra ja tuolla eteisen matossa viimekesäisen laituripesun jälkeiset raidat. Miksi en vaikka rullannut mattoja jonnekin piiloon!” Tämän illan salakeikka mummon nukkuessa olisi isojen mattojemme pesu Kaksnelosen tasopesukoneessa ja palautus vaivihkaa takaisin paikoilleen. ”Huhhuh, ensi kerralla hoidan tämän kaiken kyllä kuntoon ennen mummon tuloa ja hyvissä ajoin ennen varsinaisia juhlavalmisteluita!” Mummoratsia käy muutoin liian rankaksi.

Iltapäivällä mummo oli saanut jälleen yhdet villasukat valmiiksi ja päätteli niitä lukulasit nenällään. Minä pidin taukoa töiltäni ja olin lukevinani päivän lehteä huomatessani mummon silmäilevän päälläni olevaa torkkupeittoa. ”Ei voi olla totta!” Illaksi taas pesulalle ja tällä kertaa nappasinkin sitten jätesäkkiin mukaan kaikki mahdolliset irti lähtevät kodintekstiilit sohvanpäällisiä myöten. ”Nyt ei ole mummolla mitään tarkkailtavaa, ei tarvitse miettiä miten huolimaton mummon tytöstä on vanhemmiten tullut!”

Saavuin pesulalta kotiin kohtuulliseen aikaan, mutta tekstiilien virittely takaisin paikoilleen otti aikansa ja ylivireystilassani en meinannut heti saada unta. Silti mieli oli tyytyväinen. Viimein sain kaikki roikkuneet pesuhommat hoidettua ja kummasti kodin väritkin kirkastuivat! Juhlamielikin tuntui lähtevän ihan uudella tavalla kohoamaan. Tyytyväisenä nukahdin kuullen unen rajalta mummon jo nousevan aamutoimilleen.

Mummon läsnäolo tuntui kodissamme vielä kauan, vaikka olin vienyt hänet kotiinsa jo viikkoja sitten. Juhlat oli vietetty onnistuneesti notkuvan herkkupöydän äärellä ja iloisissa tunnelmissa. Päättäjäisiään viettänyt nuoriherra muisteli edelleen juhliaan innostuneena. Olin saanut jopa kaikki pöytäliinat ja kankaiset lautasliinat käytettyä Kaksnelosessa ja kaappiin seuraavia juhlia varten. Availin hartaudella mummolta juuri saapunutta pakettia. Paketista löytyi kolme paria kauniita, värikkäitä pitkävartisia villasukkia. Kyyneleet herahtivat silmiini. Sukkien välistä tipahti mummolle ominainen ruusukortti, jonka taakse hän oli raapustanut terveisensä. ”Katselin kotiasi ja ihailin kuinka kauniita värejä ja kuvioita sinulla kodissasi on. Jo lapsena sinulla oli oikein hyvä värisilmä ja silmää kauneudelle. Koetin painaa mieleeni tarkasti kotisi värejä ja niitä löytyy nyt näistä sukista, joista toivon sinulle olevan paljon iloa. Rakkaudella Hilja-mummo” Ei se silmäily ollutkaan mummoratsia vaan mummorakkautta.

 

Kirjoittajasta

Pyykkipäiväkirjan kirjoittaja on kahden teinin äiti, jonka elämää värittävät höpsöt koirat, sisarusten lapset sekä moninainen ystävien ja sukulaisten joukko.
Arkeen kuuluu oman yrityksen töitä, liikuntaharrastuksia, mökkielämää ja lisäksi ainainen pyrkimys saada pidettyä koti siistinä ja pyykkivuori hallinnassa.

Uusimmat artikkelit

Jaa artikkeli

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
If you use the [wpsl_map] shortcode outside a store page, then you need to set the ID or category attribute.