Pyykkipäiväkirja: Kuivat matot, parempi mieli

Mattopyykkipäivä oli alkamassa! Ainoa perheessämme mattopyykkipäiviä vastaan protestoiva oli koiramme Isla, joka jäi mököttämään eteiseen. Isla oli suhtautunut nihkeästi lempimattonsa pois vientiin viimeiseen asti, milloin maaten ja milloin maton päällä istuen omaisuuttaan suojaten. Kyseessä on suuri saksanpaimenkoiran ja

kaukasiankoiran sekoitus, joten kyseessä oli hienoinen ponnistus. Toisaalta Isla taitaa olla meistä kaikista eniten innoissaan myös puhtaan maton palautumisesta lattialle. Se pyörähtelee suuresta koostaan huolimatta ketteriä piruetteja, hyppelee ilmaan, kieriskelee ja joskus taipuu kuperkeikan tapaisiinkin juhliessaan mattonsa paluuta olohuoneen lattialle.

Esityö oli tehty! Silkki- ja villamattoihin haaveilen investoivani sitten, kun nuoriso koirineen on lentänyt pesästä. Nyt elämäntilanteeseemme sopivat tekijät listattuani ja päädyin hankkimaan silkkimattoja muistuttavat viskoosimatot. Mattokaupoille oli helppo lähteä, kun mielessä oli jo selkeä suunnitelma ja tarjontaakin pystyi netin kautta tutustumaan etukäteen. Nyt kotiamme somistavat tasopesukoneessa pestävät, helppohoitoiset ihanuudet!

Matto odotti kuitenkin nyt autossa esikäsiteltyinä ja rullattuna, lattiat oli imuroitu ja pesty kuin odottaen puhdasta mattoa niitä taas koristamaan. Termospullossa oli tuoretta tummapaahtoista, elokuinen sunnuntai oli pyykkipäivää varten mitä mainioin. Mieli oli iloinen ja mukaan lähdössä oleva teinineitikin näytti myötämieliseltä. Asetelma oli täydellinen.

”Mikä tää säkki täällä takapenkillä on?”. Ai niin, otin mökiltä myös kaikki pikkumatot mukaan. Ajattelin, että ne voisin tuoda tänne ulos pyykkinarulle pesun jälkeen. Samalla muistin edellisen narulle kuivamaan laittamani pyykkisatsin olevan vielä taloyhtiön kuivaushuoneessa. Se oli päätynyt sinne, kun kesän neljäs ulkokuivatuskeikka sai aikaan kesän neljännen sateen ja päädyin pikapikaa siirtämään ne kuivaushuoneeseen. Muistin yhtäkkiä aamulla taloyhtiöltä saamani sähköpostin otsikon Mikä naapurissa ärsyttää? ja arvelin joidenkin palautteiden tulevan koskemaan naapureita, jotka jättävät pyykkinsä kuivaushuoneeseen. Julkinen anteeksipyyntöni tulkoon siis esitetyksi tässä. Minä vain yksinkertaisesti unohdan ne sinne! Se siitä ja pyykille.

Saimme auton näppärästi parkkiin ihan oven viereen. Tyttäreni kipaisi hakemassa kaksnelosesta parit kärryt ja alkoi nostella mattorullia kyytiin. Kun matot sitoo narunpätkällä tai teipinpalalla käy niiden kuljetus aika kivasti. Tyyli on tosin vapaa, muistelen ensimmäistä käyntiäni jolloin usean autolla käynnin myötä sain aikaan pesulan lattialle vaikuttavan keon mattoja, toinen toistaan suurempia ja mitä ihmeellisimmillä mutkilla olevia. Tästä oppineena narunpätkä kulkee aina autossa mukana.

Pian olivat räsymatot koneissa ja oli aika hemmottelun. Kahvitermari oli luonnollisesti jäänyt kotiin, joten kipaisin läheisestä kahvilasta itselleni kupposen kuumaa ja apurille vitamiinivettä. Nojasin onnellisena varmaan tahtiin rumpsuttavaan mattokoneeseen, joka teki töitä puolestani kahvin tuoksun tulvahdellessa – minä sain vain olla. Mikäli et vielä ole kokenut sitä tunnetta, kun isot mattokoneet jylläävät mattojasi puhtaaksi ja itse voit vain olla kaikessa rauhassa, rentoutua, kuulla omia ajatuksiasi tai tehdä mitä sattuu huvittamaan, suosittelen hankkimaan tämän kokemuksen mahdollisimman pian! Toki toisinaan tulee hoidettua pesujen aikana asioita ja siihenhän tuo taikahetkeni tälläkin kertaa päättyi. ”Tehdään tänään fajitaksia!” Teineillä todellakin on aina nälkä tai ainakin seuraava ateria jo suunnitteilla. ”Käydään tuosta kaupasta nyt tarvikkeet, täs on just hyvin aikaa!”

Kaupassa käynnin jälkeen teini istahti pesulaan tuoliin nauttimaan välipalaansa minun syöttäessäni karvamattoa tasopesukoneeseen. Pesun käynnistyttyä sain havaita yhden uuden tavan viettää aikaa pesulalla: päiväunet!

Vartin päästä koneen luukku laskeutui ja aiempaa huomattavasti kirkkaamman värinen matto köllötti pestynä ja raikastuneena koneen kourussa. Matto rullalle, matkakumppani hereille ja kotia kohti! Auton oven sulkiessa jokin alitajuinen impulssi pysäytti minut ja muistin räsymattojen olevan vielä koneissaan. Siispä takaisin niitä noutamaan. Kun totesin kuivattavani pikkumatot tällä kertaa ulkona sain näpäkän huomautuksen: ”Et vie ulos, alkaa heti taas sataa!” Hyvä on, nostelimme kaikki puuvillamatot kuivauskaappiin varmaan kuivatukseen.  Ajaessamme ulos parkkihallista putosivat ensimmäiset sadepisarat auton tuulilasiin. Teini loi minuun merkitsevän katseen. Myönnetään, kuivauskaappi on paras tapa kuivattaa matot!

Kirjoittajasta

Pyykkipäiväkirjan kirjoittaja on kahden teinin äiti, jonka elämää värittävät höpsöt koirat, sisarusten lapset sekä moninainen ystävien ja sukulaisten joukko.
Arkeen kuuluu oman yrityksen töitä, liikuntaharrastuksia, mökkielämää ja lisäksi ainainen pyrkimys saada pidettyä koti siistinä ja pyykkivuori hallinnassa.

Uusimmat artikkelit

Jaa artikkeli

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
If you use the [wpsl_map] shortcode outside a store page, then you need to set the ID or category attribute.