Pyykkipäiväkirja: Hiiriä!

Viime talvena olin kerran jättänyt mökille lämmöt päälle seuraavaa vierailukertaa varten. Ajatuksena oli, että asuintilojen lämmittämisen pystyisi aloittamaan neljän asteen sijasta vaikkapa peräti kahdestatoista asteesta ja reissun ensimmäistä yötä ei siten tarvitsisi nukkua pipo päässä ja nenä jäässä kolmen peiton alla. Olikin oikein mukavaa kerrankin saapua puolilämpimään mökkiin, asettua taloksi ja tehdä iltatoimet leppoisissa tunnelmissa, tietäen makuuhuoneen ehtineen lämmetä riittävästi. Väsymys painoi, olin sammutellut valot ja menin kirjani kanssa makuuhuoneeseeni. Sänkyä availlessani koin iljettävän järkytyksen: sängyssäni oli nukkunut hiiri! Tyyppi oli ilmiselvästi nauttinut mökin lämmöstä ja panostanut kunnollisen pesän rakentamiseen, sillä niin hieno ja suuri tuo pesärakennelma sängyssäni oli. Se oli jopa osin ujutettu muhkean, uuden petauspatjani sisään. Ikävä kyllä se oli käyttänyt makuusijaansa myös käymälänään. Olin niin tuohtunut, että unet karisivat saman tien! Nakkelin petivaatteet sänkyyn myttyihin, suljin makuuhuoneen oven tiukasti ja päätin palata siivoiluasiaan vasta seuraavana päivänä mielenkuohuni tasoituttua.

Tein itselleni väliaikaisen pedin olohuoneen vuodesohvalle. Mielessäni pyörivät nukahtamiseen saakka kaikki erilaiset hiirenkarkotuskeinot ja päädyin tyrmäämään jokaisen niistä liian väkivaltaisena. Rinnakkaiseloon en kuitenkaan aikoisi ryhtyä, mutta hoitaisin asian kerrallaan ja ensin olisi hoideltava saastuneet petivaatteet. Päätin sytyttää seuraavana päivänä rovion pihan tulipaikkaan ja polttaa kaikki hiiritekstiilit.

Roviosta tuli vaikuttava ja petivaatteiden polttaminen tuntui jotenkin puhdistavalta. Tunsin olevani kuin joku pahoja henkiä pois manaava poppamies. Polttourakan päätyttyä mielialani hieman laski ymmärrettyäni tämän olleen vasta jäävuoren huipun sulatus. Keväällä haluaisin aivan varmasti käydä läpi kaikki hyllyissä ja vuodevaatelaatikoissa olevat lakanat, peitot ja tyynyt. Keikka Kaksneloselle tiedossa siis!

Kevät saapui vauhdilla ja hiiriasia oli taas esillä. Eilen mökille saavuttuani päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoidella hiiripyykin vauhdikkaasti kuntoon. Mökille olisi tulossa vieraita pitkin loppukevättä ja kesää ja toiveenani oli saada petivaatteet kerralla pestyä, kuivattua ja takaisin paikoilleen. Niin majoituspyykkejä ei tarvitsisi jytyyttää pieni määrä kerrallaan kotikoneessa ja kuivatella siellä täällä tai unohtaa ne päiviksi taloyhtiön kuivaushuoneeseen. Ulkona kuivattelu kun ei kuitenkaan oman perheen ja vierailijoiden siitepölyallergioiden vuoksi tulisi kysymykseen. Pakatessani petivaatteita pyykkikasseihin huomasin onnekseni, että hiirten jälkiä ei muualla kuin minun sängyssäni näkynyt. Siitä huolimatta ei ollut millään muotoa mahdollista jättää mitään vuodetekstiileitä pesemättä, sen verran inhottavalta tuntui kuvitella hiiren tai jopa hiirten viipotelleen niiden päällä. Olin todellakin päättänyt vallata mökin takaisin kutsumattomilta vierailta! Edelleenkään minulla ei tosin ollut mitään suunnitelmaa kuinka se tulisi tapahtumaan. Onneksi eräs tuttavani lupautui osallistumaan projektiin ja saisin jättää hiirten karkottamisen hänen hoidettavakseen. Minun hommakseni jäi siis loppujen lopuksi vain valtaisa pyykkivuori, jonka lastasin autooni Kaksnelosen keikkaa varten. Tänään kaikki vuodetekstiilit peittoja ja tyynyjä myöten ovatkin jo puhtaina ja kuivina paikoillaan niin omaa väkeä kuin vieraitamme varten.

 

Kirjoittajasta

Pyykkipäiväkirjan kirjoittaja on kahden teinin äiti, jonka elämää värittävät höpsöt koirat, sisarusten lapset sekä moninainen ystävien ja sukulaisten joukko.
Arkeen kuuluu oman yrityksen töitä, liikuntaharrastuksia, mökkielämää ja lisäksi ainainen pyrkimys saada pidettyä koti siistinä ja pyykkivuori hallinnassa.

Uusimmat artikkelit

Jaa artikkeli

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
If you use the [wpsl_map] shortcode outside a store page, then you need to set the ID or category attribute.